Tälläinen tulos tulee aika usein, kun eläväisestä pihakoirapennusta yrittää ottaa kuvaa. Heiluu pentu, heiluu kuvaajan käsi ja lopputuloksena on tälläisiä "taidevalokuvia" :)
Päädyttiin sitten Pepin kanssa naksuttelemaan maahanmenoa, josta hienosti parin minuutin harjoittelulla tuli maassaoloa. Naksuteltiin myös hiukan luopumista, jossa rupesi jo löytymään katsekontaktiakin. Palkkana hyvää koiranruokaa ja nyt pentu jaksaa ainakin hetken levähtää, kun on syönyt ja aivojakin on väsytetty.
Pennun levähtäessä keskityttiin aikuisten koirien harjoituksiin. Pääasiassa nämä ovat Kerttu-porokoiran harjoituksia, mutta on niin hauskaa kokeilla pihakoirienkin kanssa hajujen erottelua.
Pikkupurkeissa on eri ihmisten hajuja harsolappusissa, joita pinsetein laitetaan isompiin purkkeihin. Kahteen purkkiin sama haju, toinen lähtöhajuksi ja toinen kohdehajuksi. Kolmanteen purkkiin laitetaan eri haju häiriöksi. Kaksi purkkia, oikea ja väärä haju, laitetaan Ikean wc-harjatelineeseen, jotta ne pysyisivät helpommin paikoillaan.
Koiran annetaan haistaa lähtöhajua ja riitävästi sitä haisteltuaan, se päästetään haistelemaan kahta telineessä olevaa hajua. Koiran pitää näistä kahdesta valita se oikea, eli sama kuin lähtöhaju. Koira ilmaisee oikeaa hajua ohjaajan valitsemalla tavalla, vaikkapa pitämällä kuonoansa purkissa, istahtamalla tai menemällä maahan purkin eteen.
Tälläistä meillä täällä touhuillaan sadepäivinä ja joskus muulloinkin.
Oikein lämmintä ja mahdollisimman pilvetöntä Juhannusta kaikille tutuille ja tuntemattomillekkin!
Cajsa ja Peppi
Essi-emä ja tyttärensä Peppi
Ihastuttava ja suloinen Peppi.
